Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Paattionlehdon hautausmaan historiatietoa
Kirkkovaltuusto päätti 20.3.1939 ostaa n. 8 ha uuden hautausmaan perustamista varten.
Seurakunnan toimeksiannosta DI Väinö Pekkala teki kartoitustyöt alueelle ja laati hautausmaan kartan ja käyttösuunnitelman, jonka kirkkovaltuusto hyväksyi 17.4.1944.
Tehtäväksi annettiin myös kiviaidan rakentaminen ostetun hautausmaan ympärille, mutta sen toteutus päätettiin siirtää myöhemmäksi sodanjälkeisen ajan työvoima- ja materiaalipulan takia.
Tilapäiseksi aidaksi uudelle hautausmaalle tehtiin puusäleaita (pystysäleet), jonka aineet saatiin Eteläisen hautausmaan uudelta osalta ja nyt aidattavan uuden hautausmaan pääkäytävien linjoilta poistetuista puista.
Hautausmaan pääkäytävät toteutettiin laaditun kartoituksen ja suunnitelman mukaisesti.
Valtioneuvosto hyväksyi seurakunnan anomuksesta uuden hautausmaan perustamisen 24.5.1944 ehdolla, että hautausmaan eteläpäässä toimitetaan salaojitus pinta- ja pohjaveden ohjaamiseksi sopivalla tavalla asutuksen sivu Kemijokeen.
Hautausmaan vihki tarkoitukseensa piispa Väinö Malmivaara 14.10.1945.
Hautausmaan kaakkoiskulmaan muodostettiin hautausmaan käyttöönoton yhteydessä oma erillinen kirkkoon kuulumattomien hauta-alue N-lohkon itäreunan riveille.
Siunauskappelin lähellä sijaitsevan J-lohkon lähes kaikissa haudoissa olivat alkuun betoniset reunukset, mutta ne poistettiin 1960 luvun loppupuolella ja samassa yhteydessä hautarivikäytävät nurmetettiin. Hiekkapintaisia käytäviä Paattionlehdon hautausmaalla ovat ainoastaan hautalohkoja erottavat runkokäytävät.
Uuden hautausmaan nimenä käytettiin aluksi Karihaaran hautausmaa, mutta hautausmaan nimeksi vakiintui jo 40-luvun loppupuolella Pohjoinen hautausmaa. Paattionlehto hautausmaanimi otettiin kirkkoneuvoston päätöksellä virallisesti käyttöön 1993, seurakuntalaisten keskuudessa järjestetyn nimiehdotuskilpailun jälkeen.
Hautausmaan siunauskappelin rakennuttamishankkeen johdosta kirkkovaltuusto asetti 17.12.1957 rakennustoimikunnan.
Toimikunta käynnisti hankkeen johdosta kutsukilpailun kolmen valitsemansa arkkitehtitoimiston kesken. Kutsukilpailun käynnistämisvaiheessa jo todettiin, ettei kappelia rakennetakaan suunnitellulle paikalle, hautausmaan eteläpäädyn lounaiskulmaan, vaan hautausmaan pohjoispäähän.
Kilpailuehdotukset saatiin 1.8.1958. Palkintolautakunta, johon arkkitehtijäseninä kuuluivat Uki Heikkinen ja Milka Rautiola, julisti kilpailun voittajaksi ehdotuksen ”Rauhan maa”. Sen oli laatinut arkkitehti Osmo Sipari, avustajinaan arkkitehtiylioppilas Erkki Kairamo ja teknisenä asiantuntijana DI Eino Puranen.
Rakennustyöt aloitettiin keväällä 1959 ja kappeli oli valmiina seuraavana keväänä. Siunauskappelin vihki tarkoitukseensa piispa Olavi Heliövaara 11.9.1960.
Seurakunta ja kaupunki vaihtoivat vuonna 1977 maa-alueita keskenään, jolloin seurakunta sai Paattionlehdon hautausmaan itälaidalta n. 2,2 ha:n määräalan, joka lohkomisessa muodostettiin Kalmisto tilaksi. Kemin kaupunginvaltuusto hyväksyi edellä olevan maa-alueidenvaihdon 25.4.1977 ja kirkkovaltuusto hyväksyi saman asian 27.5.1977. Kirkkohallitus vahvisti asian lopullisesti 27.10.1977. Hankittu lisäalue Kalmisto jätettiin hautauskäyttöön vihkimättömänä odottamaan myöhemmin toteutettavaa hautausmaan laajentamista.
Hautausmaan huoltorakennukset rakennettiin vuonna 1978 siunauskappelin pohjoispuolelle, hautausmaa-alueen luoteiskulmaan suunnittelijana arkkitehti Veli Hyrskykari.
Huoltorakennuksessa on työntekijöiden sosiaaliset tilat, hautausmaan toimisto ja sen länsipäädyssä kerhohuoneisto.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä