Paattionlehdon hautausmaan uuden osan vihkijuhla

Hautausmaan laajennusosan tunnustuksetonta hauta-aluetta lukuun ottamatta vihki tarkoitukseensa 8.8.2007 klo 18 alkaneessa vihkijuhlassa Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi avustajinaan Kemi-Tornion rovastikunnan lääninrovasti Ari Juntunen, seurakuntamme papistosta kirkkoherra Markku Korpela, kappalainen Tapio Karjula ja seurakuntapastori Oili Tuovinen.  

Hautausmaan laajennusosan vihkiminen tapahtui hautausmaan ulkohartauspaikalla. Vihkijuhlaan osallistui n. 230 seurakuntalaista.  

 

Vihkijuhla alkoi Jouko Kakon ja Pekka Svalan esittämällä trumpettisoololla, ”Pyhäaamun rauha”, jonka jälkeen veisattiin virsi 199 kanttori Minna Laitilan toimiessa esilaulajana.  

Vihkijuhlan alkusiunauksen jälkeen piispa luki johdantosanoina Psalmien kirjasta jakeet 62:2, 16:1, 7-11, jonka jälkeen hän lausui lämpimät kiitoksensa hautausmaan uudesta ja viehättävästä ilmeestä sen rakentajille ja suunnittelijoille, joiden työn tuloksena paikalle saapunut seurakunta on nyt saanut kokoontua keskelle Jumalan kaunista puistoa Paattionlehdon hautausmaan uuden osan vihkimiseen.

Läsnä saapuneelle seurakunnalle piispa pyysi avustajiaan lukemaan pyhää tekstiä raamatusta. Lääninrovasti Ari Juntunen luki Jobin kirjasta jakeet 19:25-27, kirkkoherra Markku Korpela Jesajan kirjasta jakeet 40:6-8, kappalainen Tapio Karjula jakeet Jesajan kirjasta 65:17-18 ja seurakuntapastori Oili Tuovinen jakeet Evankeliumista Johanneksen mukaan jakeet 5:24-29.

 

Piispan puhe nosti mieleen tämän hautausmaan muistolehtoon rakennetun lyhtymäisen hiljentymiskatoksen, jonka ikkuna-aukot avautuvat kaikkiin pääilmansuuntiin.

- Tänään aurinkoisen kesäpäivän iltana voimme katsella tätä Jumalan kaunista puistoa ikään kuin neljästä erilaisesta ikkunasta. Ensimmäistä ikkunaa voidaan pitää menetyksen ikkunana, jonka kautta näkymänä välittyy syvää surua, ja menetyksen tuomaa kipua. Voimme vain aavistaa kuinka paljon kaipausta ja menetykseen liittyvää surua tästä ikkunasta meille näkyy nyt ja tulevina vuosina.  

Toinen ikkuna avautuu katoavaisuuden ikkunana, joka on jokaiselle meille osoitettu ikkuna.  Tämän ikkunan edessä voimme miettiä, mitä me olemme.  Saamme ikkunan ääressä tietoisuuden siitä, että täällä on myös syvän rakkauden ikkuna, josta näemme kaipaamamme pois nukkuneet rakkaimpamme, joilta saimme niin paljon omalle elontaipaleellemme. Hautausmaalla mieleemme muistuu koko elämän kirjo ja tunne siitä, ettei rakkaus koskaan häviä.

Täällä Paattionlehdon hautausmaalla erottuu hyvin selvästi Kristuksen ympäristö. Tuonen lehdon ikkunoihin voimme lisätä vielä toivon ikkunan, koska hautausmaa avautuu tämän ikkunan kautta ikään kuin odotuskammiona. Näemme edessämme kohti puiden latvuksia kohoavan Kristuksen tyhjän ristin, joka kertoo Hänen menneen edeltä. Sillä on tuleva päivä, jolloin Kristus kokoaa kaiken seurakunnan, ja silloin on suuren hääkaritsan aika.

Paattionlehtoa symbolisoivana viimeisenä ikkunana meille avautuu iäisyyden ikkuna. Iäisyyden ikkunasta voivat Herransa löytäneet nostaa katseensa koti sitä päivää, jonka aurinko ei koskaan painu mailleen. Iäisyyden ikkunan alla saamme odottaa aikaa, jolloin taas voimme nähdä kaikki läheisemme ja rakkaamme. Joka uskoo Häneen elää, vaikka olisi kuollut. -

Piispan puheen jälkeen veisattiin virsi 98.

Hautausmaan vihkijuhlan rukousjakso-osaan sisältyi vihkimisrukous ja vuororukous yhdessä seurakunnan kanssa sekä piispan suorittamaan hautausmaan laajennusosan vihkimiseen: ”Siunatkoon kolmiyhteinen Jumala ja Poika ja Pyhä Henki tämän hautausmaan rauhan, lohdutuksen ja toivon paikaksi”

Vihkijuhlan rukousjakso päätettiin yhteisesti luettuun Isä meidän rukoukseen ja yhteisesti veisattuun kiitosvirteen 329.

Vihkiäisjuhla Paattionlehdon hautausmaalla päättyi piispan antamaan Herran siunaukseen ja päätösvirteen 632:4.